Seksikäs yöasu ilmaista homoseksuaaliseen sex

Oli ihanaa nauttia livenä niistä Vesalan kappaleista, joita olin monet kerrat kuunnellut YouTubesta tai Spotifysta. Yksi suosikeistani on Mitä jos sä oisit silti mun kaa. Sen vilpitön ehdotus teki minuun vaikutuksen. Tequilaa olen kuunnellut viime aikoina vähemmän, mutta silti huomasin laulavani ääneen, kun tuttu vihellys alkoi soida. Biisi nimeltä Tavallinen nainen oli myös voimakas keikkaelämys. Se on muotokuva naisesta, jonka kaikki tuntevat mutta joka ei tunne ketään, naisesta jolle ei ole sinä päivänä tapahtunut mitään.

Laulu herättää miettimään, onko tavallista ihmistä edes olemassa. Ehkäpä joskus asiat tai ihmiset vain näyttävät tavalliselta ulospäin.

Ja kun tavallisesta tekee laulun, se muuttuu ihmeelliseksi. Keikalla kuultiin myös aivan uusi biisi nimeltä Niin sä päästät mut menemään. Se oli kauniin haikea mutta voimakas, kuten monet Paula Vesalan laulut.

Toivottavasti kappale julkaistaisiin lähiaikoina, jotta pääsisin pian kuulemaan sen uudelleen. Keikan kliimaksi oli varmastikin tuttu kesähitti Älä droppaa mun tunnelmaa.

Se on vähän liian pirteä tällaisen haikeahenkisen pohjalaisen makuun, mutta oli hauska katsella, kuinka iloiseksi se teki niin esittäjänsä kuin yleisönkin. Encorena kuultiin Vain elämää -sarjasta tuttu versio Apulannan biisistä Pahempi toistaan, jota seurasi Vesalan oma herkkä balladi Takkipinon suojassa. Keikan kruunasi Elastisen Sori, josta on tullut Vesalan vetona sähäkkä Vain elämää -hitti.

Kumarrusten jälkeen minulla oli vastustamaton tarve ostaa jokin Vesala-aiheinen fanituote. Valitettavasti haluamaani T-paitaa oli enää vain L-koossa, enkä ollut uuden yöpaidan tarpeessa. Onneksi muitakin kokoja on kuulemma taas tulossa, ja niistä ilmoitetaan ainakin artistin Facebook-sivuilla. Lähdettyäni Tavastialta pyöräilin hitaasti kotiin ja ajattelin Vesalaa, sitä millainen fiilis hänellä on, mitä hän mahtaa tehdä keikan jälkeen.

Itse ainakin pesisin meikit, joisin kupin teetä, kirjoittaisin päiväkirjaa, harjaisin hampaat. Päässäni soivat sanat, jotka olin kuullut Vesalan laulavan noin puolta tuntia aiemmin: Sinä olet aivan tavallinen nainen menossa kotiin. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Me emme tiedä, mutta keskustelimme aiheista tunnin verran studiossa. Lisäksi puhuimme Lookingin elokuvaversiosta, The Beatlesista, sekä Narcosin 2. Kommentoi 0 Jaa Twiittaa Ei ole helppoa olla Mira Luoti. Ja mehän kaikki tiedämme, mitä Paula Vesala osaa: Siksi Luotia ei käy kateeksi.

Renessanssineron välittömässä läheisyydessä moni nimittäin sokaistuu sille, että tämän vieruskaverikin on itse asiassa aika lahjakas ja kiehtova tyyppi. Yhtyeen hajottua Luodin nimeä ei pyöritelty vaihtoehtona Vain elämää -palavereissa.

Harvan sekuntikello tikitti hänen soolouransa lähtölaukausta varten, siinä missä Paula Vesalan seuraavaa siirtoa odotettiin kuin Vapahtajan toista tulemista. Yhtyeen suureellisista jäähyväiskeikoista on kolme vuotta.

Vesala julkaisi sooloalbuminsa kesäkuussa, Luoti nyt, kolme kuukautta myöhemmin. Vaikka Vesalan esikoinen ei lopulta ollut aivan sellainen napakymppi kuin optimistisimmat odottivat — täydellistä Tequila-sinkkua seurasivat vähemmän täydellinen Tytöt ei soita kitaraa ja kamalahko Älä droppaa mun tunnelmaa — se oli tarpeeksi vakuuttava sinetöidäkseen saman tien hänen paikkansa popkentällä.

Väistämätön vertailuasetelma entisen yhtyetoverin kanssa ei ole Luodin ainoa ongelma. PMMP oli siinä määrin täydellinen, että yhtye kohotettiin jo paljon ennen hautajaisiaan yksimielisesti kotimaisen popin kaanoniin. Palvonnan eskaloituessa bändi otti etuoikeuksistaan kaiken irti ja loikkasi askeleen toisensa jälkeen kokeellisempaan, kunnianhimoisempaan ja hankalammin sulatettavaan suuntaan.

Särötön menneisyys ei ehkä ole aloittelevan artistin pahimpia ongelmia, mutta ongelma kuitenkin: Levyn synkästi murisevan starttikappaleen nimi on Musta laatikko. Ote irtoaa, ajaudutaan uppeluksiin pinnan alle.

Kapea paletti tekee kokonaisuudesta lähes konseptialbumin: Julkaisuajankohta on perusteltu, sillä tältä albumilta ei lypsetä hilpeitä kesähittejä. Luodin esikoisalbumi on kahden kauppa. Kaikki levyn sävellykset ja sanoitukset on kreditoitu uudelle yhteistyökumppanille, Pariisin kevään johtohahmo Arto Tuunelalle. Tuunelan kädenjälki on takuuvarmaa ja naurettavan tyylipuhdasta. Kikkakimara on Pariisin kevään tuotannosta tuttu: Luodin rooli on kanavoida kappaleet lävitseen niin, että ne imevät hänestä matkalla mukaansa muutakin kuin hänen salaperäisen, kohtalokkaan äänensä, joka on vahvistunut ja voimistunut sitten PMMP: Tuunelan teokset kuulostavat Luodin tulkitsemina henkilökohtaisilta, vilpittömiltä ja uskottavilta — eli tässä tapauksessa vuorotellen ahdistuneilta, lannistuneilta ja lohdullisilta.

Mutta kirous on fakta. Vaikka kuinka koettaisi, Tunnelivisiota on hankala tarkastella irrallisena esittäjänsä taustasta. Tässä valossa se on ehdottoman lupaava, pätevä debyytti. Ihan tuntemattoman artistin esikoisena se olisi vielä enemmän. Maria Moulud Mikko Kuoppala on vaihtanut eliittikoulun surkeaan lukioon ja lukenut terapeutin käskystä Max Weberiä itsetuntovaivoihin. Niitä riittää yhä, vaikka Kuoppala on rap-artisti Pyhimys, osa Ruger Hauer ja Teflon Brothers -kokoonpanoja ja tuotantopäällikkö levy-yhtiössä.

Saksalainen Max Weber kehitti luvun alussa modernin yhteiskuntatieteen. Räppiä halutaan pitää yhteiskunnallisempana kuin se on, kun mitä järkeä siinä ihme huutamisessa muuten olisi, mutta Sörnäisten Kurvin William K: Se antoi mulle omiin juuriin nähden selityksen huonolle omalletunnolle, koska eihän suurimmalla osalla maailmaa oo jatkuvasti niin huono omatunto kuin meillä.

Mikko Kuoppala on vähän krapulassa, koska edellisiltana Mikon, Paperi-T: Sen jälkeen Mikko on yrittänyt Kafe Moskovassa kiinnittää Atomirotta-yhtyettä Universalille, jossa hän Johanna Kustannuksen tuotantopäällikkönä kertoo eteenpäin pyrkiville artisteille, missä suunnassa on eteenpäin. Mikko Kuoppala on Pyhimys, ja Pyhimys on monta asiaa. Pyhimys on suuri suomalainen taiteilija, jolta on ilmestynyt Pyhimyksenä yksin, eri nimillä ja eri ryhmittymillä 21 albumia.

Pyhimyksen ura alkoi mahtipontisen itsevarmana omakustannustrilogiana, minkä jälkeen ensimmäinen virallinen julkaisu Salainen maailma toi kivasti laajempaan tietoisuuteen tällaisen Mikon, joka antoi sydämensä meille näytille. Salaisen maailman semiavoimuuden ja lähestyttävyyden jälkeen Pyhimys teki luotaantyöntävämmän konelevyn Tulva ja alkoi sitten poukkoilla kunnolla kaikkialla. Yksi levyistä epäonnistui Pyhimyksen omasta mielestä, ja se julkaisi version siitä räppäri ja tuottaja Huge L: Sitten se tuli takaisin ja nyt se on kaikkialla Pyhimyksenä, Ruger Hauerina, Teflon Brotherina, tuottajana ja Suomi-räpin kummisetänä.

Pyhimyksen ura on jono levyjä, joista seuraava potkii edellisen palasiksi, koska Pyhimys on taiteilija, joka kyllästyy nopeasti itseensä. Kaupalliselta kannalta olisi kannattanut pysähtyä johonkin, alkaa toistaa sitä, jotta me, yleisö, olisimme jossain vaiheessa päässeet kiinni siihen, kuka on Pyhimys: Paperi-T, Pyhimyksen ystävä ja Ruger Hauerin kolmasosa, on kirjoittanut tästä riiminkin: Mikko ei edes tiedä, mitä omana itsenä oleminen tarkoittaa, kun Mikolla on syndrooma.

Mussa on paljon puolia, kuten meissä kaikissa, enkä oo ehkä osannu valita sitä pääroolia, elämässä tai artistina silleen, että tämmönen mä oon, vaan asetun erilaisiin rooleihin, koska se on jotenkin turvallisempaa niissä hetkissä.

Mä en vaan tiedä, mitä se pohjimmiltaan tarkoittaa. Toisaalta kelaan, että se on ehkä mielenkiintoisempaa kuin joku yhden asian paasaaminen. Ehkä mä oon vaan samaistuja ja haen yhteisymmärrystä aina siihen viiteryhmään, jossa oon.

Se ei kuitenkaan oo mitään mielistelyä, vaan ehkä ylikorostunutta empatiaa. Ylikorostunutta empatiaa väitettiin edustavan myös Leevi and the Leavingsin edesmenneen Gösta Sundqvistin, koska oli ehkä ihmisenä vaikea kohdata Sundqvistin kappaleiden pohjimmaista kylmyyttä.

Sundqvistia Pyhimys muistuttaa muutenkin. Suositut suomipop-kappaleet ovat usein liikkuneet joko—tai-akselilla: Joko tässä lauletaan teidän nousuhumalaanne varten tisseistä, koska hissi, pissi, missi, tai sitten artisti laskuhumalassaan yrittää korottaa itsesäälinsä taiteeksi, koska luulee juomiaan A-oluita syväksi puolekseen.

Pyhimyksestä löytyvät Gösta Sundqvistin tavoin nuo molemmat tasot, mutta niiden sivuista työntyy jatkuvasti uusia tasoja kyseenalaistamaan niitä. Gösta Sundqvistista tavattiin hokea, että ihana oli, pienten ihmisten puolustaja, vaikka Leevi and the Leavingsin tuotanto oli suuri kertomus siitä, kuinka toisten tyhmyydestä tehdään oma ilon aihe, kun ei kasvavassa pessimismissään ja traagisessa etiikassaan muutakaan voi. Ehkä se oli tyhmyyteen vittuuntuneiden pienten ihmisten ääni.

Ja kai meistä aika moni on sellainen, vaikka olisikin samalla myös vittuuntumisen aihe jollekin toiselle. Samaistun siihen asenteeseen, että elämä nyt vaan on tällaista epätäydellistä ja oikeastaan aika rumaa. Mikko on kotoisin Helsingin Malminkartanosta, Maltsusta, ja Mikon ja sen kavereiden ongelma oli nuorena, ettei Malminkartano ollut tarpeeksi ruma, ja ne halusivat tehdä siitä vieläkin rumemman ja ghettomaisemman.

Siihen kuului, et esimerkiks se kauppa, jonka edessä me oltiin, niin sitä ei saa tunnistaa, et mikä kauppa se on. Aina jos se kauppa laittoi mainosteipit, ne piti repii tai bommata piiloon niin, et se meidän maailma näyttäis mahdollisimman ghettoiselta kalterimestalta, jonne kukaan ulkopuolinen ei missään nimes tulis. Ruger Hauer toimii post-apokalyptisessä, nihilistisessä maailmassa, jossa se nauraa, jumittuu, pakenee todellisuutta, ryömii sängyn alle ja elää niin kuin olisi juuttunut normimasentavan progevinyylin sisään.

Ruger Hauerin uuden Mature-levyn ensimmäinen kappale Typerykset, jotka polttavat pilveä avoautoissa alkaa neljä kertaa toistuvalla hokemalla: Turhia toiveita on myös Ruger Hauerin yleisöllä. Pahinta mitä voi Ruger Hauerille tapahtua on Julkisen Sanan kohtalo. Siinä on niin jotain, et tässä on tähdet kohdallaan, tässä on kaikki Suomen kovimmat tyypit, puvut päällä, ja rimmaillaan hirveen paljon, et tuhatta ja sataa, aina samaa rataa. Vittu siinä ei oo mitään järkeä, ja se positiivinen meininki, ja ne on niin hyvällä fiiliksellä, että en mä sori vain kestä.

Et Tommy Lindgren, sä et oo vieläkään juonut alkoholia, ja se näkyy susta. Ei tuollainen tulkinta niin hämmästyttävää ole, kun Ruger Hauerissa on Paperi-T, joka Malarian pelko -levyllään täytti alkoholistuneiden nelikymppisten hipsterinaisten maailmassa Ultra Bran jättämän pölyttyneen aukon.

Ruger Hauerissa on nyt paljon tätä Paperi-T: Ollaan me tästä sen kanssa keskusteltu, ja mä oon tarjonnu sitä vaihtoehtoa, että vetää ite maton altaan ennen ku muut ehtii, vetää homman tahallaan läskiks. Henkka ei oo siihen samalla volyymillä lähteny, mikä ei sinänsä yllätä, koska eihän se oo mä, ja sen aitous on just siinä, että se uskoo oikeesti niihin pikkumaisen elitistisiin keloihin, jotka näyttäytyy mulle semisti naurettavina.

Enkä viittaa oikeestaan tässä ees pelkästään Henkkaan ihmisenä, vaan siihen koko stereotyyppiseen hipsterijengiin, josta mielelläni irtisanoudun, vaikka just sen etäisyyden seurauksena mulla on niistä tosi homogeeninen ja ennakkoluuloinen kuva.

Mun on ehkä vaikee nähdä Paprua niin mullistavana hahmona, koska oon tuntenu sen niin kauan, ja näen edelleen siinä semmosen näsäviisaan pikkupojan, joka pätee vaikuttaakseen coolilta vanhempien jäbien silmissä. Pyhimyksellä oli aikoinaan Mikkelissä keikka, jolla oli yksi katsoja.

Nyt Pyhimys myy eri kokoonpanoillaan keikkapaikkoja täyteen. Silti luulisi joskus turhauttavan, kun ymmärrys yleisössä menee ohi, tässä sitä riimitellään itsemurhasta, lääkeriippuvuudesta ja ulkopuolisuudesta, ja ne kiljuvat peace-merkki sormillaan takaisin, että just noin, samaa mieltä, yhdessä on ihanampaa. En mä osaa kuvitella, miten muut ajattelee, niin aina se on yllätys, mitä kaikkee ihmisten on vaikee käsittää. Toisaalta me ollaan kyl Rugerinkin sisällä aina eri mieltä siitä, mistä meidän biisit kertoo.

Siinä me näytellään itseämme yksinkertaisempina kuin mitä me oltiin edes nuorempina. Teflon Brothers on mun musassa keskeisin oman uskottavuuden läskiks lyömisen väline. Sitä kautta oon sallinu itelleni avoimen ja röyhkeän kaupallisuuden, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että raha ois se motiivi siinäkään hommassa. Ehkä meitä vaan vitutti se, mihin asiat oli menossa musan osalta, ja me lähettiin kostoks mukaan siihen trendiin ja yritettiin vetää se niin överiks, että se projekti itessään ois ku yks semisti etova, mutta koukuttava teos.

Siinä ollaan menty jo niin metatasolle, että se juju ei ees enää oo mulle siellä biisin sisällä, vaan koko bändin kaaressa. Koska Teflonit laulavat pämppäämisestä, niiden kesä oli täynnä keikkoja. Siellä terapeutti kertoi niille, että ei se teidän olettama ulkopuolisuus johdu siitä, että olette hylkiöitä, vaan te annatte itsestänne sellaisen kuvan, että te tiedätte jotain, mitä muut eivät tiedä, vaikka ette te tiedä.

Jotain Mikko kuitenkin tietää. Mikko perusti jo ensimmäistä trilogiaansa varten itselleen levy-yhtiön. Universalin omistaman Johannan tuotantopäällikkönä Mikko on suomalaisen pop-musiikin keskiössä, koska rap on nykyään suomalaisen pop-musiikin keskiössä.

Ymmärrän nykyaikaista julkaisusykliä, ja sitä tiettyä erilaista, nopeeseen aikaan sopivaa kilpailuasennetta, joka tässä genressä on. Tätä en oo tajunnu kuin vasta käytännössä viimeisen vuoden, puolentoista aikana. Sitä ennen kelasin, että mulla ei oo minkäänlaista kompetenssia tähän duuniin, koska en tajua musiikista mitään, enkä myöskään sitä laajamittaisesti fanita.

Tää mun relevanssi voi kadota yhtä nopeesti, mutta tällä hetkellä mulla on olo, että tiedän, mitä teen. Impostor syndrome on väistymässä, vaikka keskiöön päässeille jääkin usein tarve tuntea itsensä ulkopuolisiksi.

Mutta edelleen semmoinen altavastaajan asenne on säilyny, ja siks en jää paistattelemaan menestyksessä, vaan mietin aina, miten välttää se seuraava floppi, mitä voin oppia ja miten voisin olla vielä tehokkaampi. Ja vaikka en myönnä olevani katkera, niin välillä semmonen snadi kiittämättömyys häiritsee ja sitä kautta tuntuu, että edelleen oon ulkopuolinen, eikä mua oo täysin hyväksytty tähän.

Se voi olla olla hyvä moottori, vaikka oliskin täyttä harhaa. Ehkä Mikon suurin vika artistina on kiintyminen edesmenneeseen käsitykseen siitä, mitä taide ja taiteilija voivat olla. Kliseisimmillään suomiräppi on yksioikoisuuden hyväilyä, jossa toisella puolella Cheek ihastelee positiivisuuttaan ja toisella puolella Paleface tietosanakirjakokoelmaansa. Pyhimyksen tekstit juoksevat vilpittömistä nuoren miehen yksinäisyyskokemuksista itseinhoksi, sosiologiseksi sivulauseeksi, sohvatyynyjen väliin putoamiseksi, musiikkibisneksen analyysiksi, tavoitelluksi ylilyönniksi mauttomuudella, tuon mauttomuuden iloiseksi ylittämiseksi, henkilökohtaisuuksiksi, aggressiiviseksi ulkopuolisuudeksi, samaan aikaan kolmen eri hahmon ottamiseksi, vitsiksi, joka on kääritty vitsiksi vitsin sisälle ja aina välillä kaiken keskellä itkee, tarkkailee ja vapisee snadisti hämmentynyt Mikko Maltsusta.

Vaikea tuollaisesta on otetta saada, jotenkin helpottaisi, jos se vain miellyttäisi opettamalla, että yhteiskunta eriarvoistaa. Mä en vaan samaistu tohon omalle seurakunnalle saarnaamiseen, ja pyrin sitä tietoisesti välttämään.

Jos jotenkin yritän vaikuttaa, niin tuomalla esiin asioiden räikeitä ristiriitoja niin, että ihminen itse tajuaa sen, jos tajuaa. Sosiaalisen median voimahan täs on vahvasti taustalla.

Se on kivasti jakanut ihmiset omiin kupliinsa, ja se on tosi kätevää, kun voi blokata eri tavalla asioista ajattelevat, ja se perusteleminen on vaan niin saatanan rankkaa hommaa, että mieluummin jutellaan niille, jotka on valmiiks samaa mieltä. Onhan se Arman kova jätkä, kun se menee vankilaan ja hengaa nistien kanssa, mutta ennen kaikkea se on vain teeveetä.

Ois kiva nähdä se Rajat Kiinni -aktiivi, joka eros siitä liikkeestä, kun itse Arman avas sen silmät. Sen verran oon oppimisen ja käsitemaailman psykologiaa opiskellu, että tiedän, ettei se mene noin.

Mielenosoituksiin Mikkoa ei enää pyydetä, mutta Teflon Brothersin Mynthon-mainosta varten sitä pyydettiin riisumaan paita. Se sai Mikon hetkeksi miettimään Elastisen makkaraa, kapitalismia, rajoja, mutta ei niinkään uskottavuuttaan kuin sitä, mikä on paljaan ylävartalon hinta tässä iässä, näillä kiloilla. Oon kyynistyny sen verran, että mun mielestä on oman arvon korostamista, jos kokee oman boikotin vaikuttavan muuhunkin kuin omaan omatuntoon.

Ehkä oon samaan aikaan osa ongelmaa ja myös sen kriitikko. Syön lihaa maasturissa ja valitan, miten me tuhotaan maailma. Mikko Kuoppala on entinen eliittikoulu Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun oppilas. SYKin Mikko vaihtoi Helsingin kolmanneksi huonoimpaan lukioon Apolloon, koska toisaalta siellä olivat kaverit ja toisaalta yläasteen opettaja oli sanonut Mikolle pitävänsä henkilökohtaisesti huolen siitä, ettei Mikon kaltainen poika pääse SYKin lukioon.

Eliittikoulun ja skeidakoulun välistä kumpuaa Mikon ambivalentti suhde sivistykseen. Mikko viljelee puheissaan ja riimeissään sivistyssanoja. Yliopistossa se opiskeli matematiikkaa ja filosofiaa. Se puhuu Belle Époquesta, Max Weberistä ja perustelee mielipiteitään vahvan Suomen historian tuntemuksen kautta. Kun Mikolle huomauttaa, että olet sitten lukenut muutakin kuin Riku Rantalan kolumnin otsikon, Mikko pelästyy, koska Mikolle oman sivistyksen osoittaminen on itsensä korostamista.

Jotenkin älykkyyttä ei enää oteta mahdollisesti positiivisena ominaisuutena, vaan handicappina. Sivistymättömyys näkyy todellakin ja snellmanilaisuutta tarvittais edelleenkin, mut älykkyyden sijasta me korostetaan täällä ulkonäköä, jonka korostamisessa ei todellakaan nähdä mitään vaikka lapsen kasvuun liittyviä ongelmia, joten mäkin puhun mieluummin siitä, että oon liian turvonnut kuin siitä, että oon mahdollisesti keskivertoa hieman älykkäämpi.

Sitten Mikko taas vähän mietiskeli ja kasvoi, ja Pyhimys tuli takaisin. Jotain pysyvää Mikon tuotannossa silti on. Sen jokaisen levyn viimeinen kappale kertoo lopettamisesta, itsemurhasta. Mikko on vähän kuin Samuel Beckettin The Unnamable-romaanin loppu: You must go on. Lähinnä itellä se jatkuva muutos lähtee siitä, että yleisin ajatus koskien oikeastaan mitä vaan on, että tää ei voi jatkua näin. Näin minä vihellän matkallani san. Ja levy, jonka kannessa laulaja-sanoittaja Terhi Kokkonen kävelee vaaleansinisissä farkuissa, taaempana muut bändin jäsenet ja auto ja kiiltävä asfaltti.

Scandinavian Music Groupin esikoislevy Onnelliset kohtaa. Muistan myös mustat stereot, joiden sisällä cd kuumeni. Itkin ensimmäistä poikaystävää, eroa joka painoi kurkussa, ja näitä sanoja: Kuuntelin tuota levyä aina silloin tällöin, monen vuoden ajan, etenkin kolmea laulua: Minne katosivat päivät, Tällaisena kesäyönä ja Kun puut tekee seittiä.

Nuo laulut ovat minulle tärkeitä, koska vaikeissa elämänvaiheissa ne auttoivat minua itkemään. Kuvassa Oskari Halsti vas. Lyhyessä ajassa monesta biisistä tuli minulle tärkeä. Juoksin lenkillä ympäri Töölönlahtea ja kuuntelin etenkin näitä kappaleita: Vieläkö soitan banjoa, Ei paniikkia, Hölmö rakkaus, Näin minä vihellän matkallani ja Talvipuutarhaan.

Olin onnellinen, että sain kuulla siellä lähes kaikki biisit, jotka halusinkin. Esikoisalbumin helmet ja Talvipuutarhaan tosin puuttuivat joukosta, mutta kestän sen, sillä mukana oli niin paljon ihania kappaleita. Keikalla kuultiin kattava otos myös bändin uusimman levyn, Baabelin   lauluista.

Terhi Kokkosen kirkkaat lyriikat yhdistettyinä Joel Melasniemen melodioihin muodostavat kokonaisuuden, jota tekee mieli kutsua kuulaaksi. Etualalla Pauliina Kokkonen ja Terhi Kokkonen. Nämä säkeet ovat peräisin jälkimmäisestä kappaleesta: Miten väärä paratiisi ei houkuttelisi? Flow-festivaalilla, Provinssissa ja Tavastialla. Mielestäni Korjaamon keikka oli näistä paras. Korjaamolla oli initiimi ja lämmin tunnelma, mikä auttoi keskittymään kunnolla musiikkiin. Sisarukset Terhi Kokkonen ja vuonna bändin viralliseksi jäseneksi liittynyt Pauliina Kokkonen sopivat lavalla hyvin yhteen niin äänensä kuin olemuksensa puolesta.

Kummastakin huokuu karismaa, jota katselee melkein silmiä räpäyttämättä. Välispiikkejä kokoonpano ei juurikaan harrastanut, ellei lasketa muutamaa repliikkiä ja loppupuolella tehtyä bändin esittelyä. Ehkä se oli hyvä, sillä jatkuva leppoisa jutustelu olisi saattanut häiritä keikalla vallinnutta maagista tunnelmaa. Voimakkaana keikkaelämyksenä jäi mieleeni muun muassa Terminaali-levyn Pieniä teräviä timantteja, jota olen kotioloissa kuunnellut vähemmän.

Lisäksi keikalla pääsivät hienosti oikeuksiinsa myös Balladi 1, Ei paniikkia sekä Hölmö rakkaus, jotka kaikki ovat minulle henkilökohtaisesti läheisiä, jokainen eri syistä. Kun Hölmö rakkaus alkoi soida, nopeampana ja villimpänä kuin levyllä, yleisö hullaantui tanssimaan ja hyppimään entistä korkeammalle.

Terhi Kokkosen sanoittamaan kappaleeseen on taidokkaasti vangittu kesän kauneus ja haikeus, poika ja laituri ja lakastuvat nokkoset. Kommentoi 0 Jaa Twiittaa 7. Hurskaisen yhden hengen dialogi antaa perusteet mennä ja olla menemättä The Curen jäähallikeikalle.

The Curen lohduttomuus on lohduttanut läntisen maailman nuoria pian neljänkymmenen vuoden ajan. Yhtyeen varhaiset mestariteokset Seventeen Seconds ja Faith estetisoivat synkkyyden tavalla, jota pop-musiikissa käytettäisiin enemmän — jos osattaisiin. The Curen lohduttomuus on läpikotaisin porvarillista. Kirjailija Michael Bracewellin mukaan The Cure on musiikillinen vastine esikaupungille. Rinnastus ontuu, koska Helsingin Pakilasta ja Ylästöstäkin löytyy puhdasta kärsimystä.

The Curen synkkyys sitä vastoin on turvalukittua, kokonaan harmaata. Seventeen Seconds ja Faith ovat goottipop-albumeja niille, jotka eivät uskalla kuunnella goottipop-albumeja. Rahanhimon sijaan The Curen singleistä erottaa pyrkimyksen rakentaa muotovalioita. Eivätkä duurisoinnut poista surua Smithin taiteesta.

Kuten kriitikko Paul de Revere pohtii Pitchfork-sivustolla: Hänen parin kilpakumppaninsa Ian Curtis oli uskaltanut tehdä itsemurhan. The Curen musiikkikaan ei pärjännyt nihilismivertailussa Joy Divisionille.

Smith päätti vastata haasteeseen luomalla vihamielisen pitkäsoiton, jonka oli määrä jäädä The Curen viimeiseksi. Syntyi Pornography , kohtuullisen kiukkuinen ja Smithille tyypillisen pop-henkinen kokonaisuus. Vaikka The Cure yrittäisi olla näköalaton, sydäntäsärkevä melodia pakottaa punahuulet hymyyn. Vain tunteettomat voivat ohittaa The Hanging Gardenin toivon.

Jori Sjöroos on kutsunut The Curen Disintegrationia kaikkien aikojen suosikkilevykseen. Sitä se on minullekin. Jos haaksirikkoutuisin valtameriluodolle, kuuntelisin Disintegrationia.

Jos kiipeäisin vuorelle, tekisin samoin. Disintegration vaatii tyhjyyttä ympärilleen. Huoneiston se lähes räjäyttää paatoksellaan. Ennen kaikkea The Curen pääteos osoittaa, kuinka vähäisellä tunnelatauksella muut pop-levyt uskottelevat pärjäävänsä. Disintegration muistuttaa jättikokoista sipsipussia. Sen avaamista himoitsee ja katuu. Albumin aihekin on banaali: Robert Smithin kolmenkympin kriisi.

Ketään ei pitäisi kiinnostaa. Kuten esikuvansa David Bowie myös Robert Smith on tyyli-ikoni. Hiuspehko, mustat silmänympärykset ja verenpunaiset huulet ovat määrittäneet populaaria goottityyliä luvun alusta. Eikä vaikutus rajaudu nuorisomuotiin: Ja Ian Curtis ei koskaan saanut cameo-roolia South Parkista.

Smith kopioi habituksensa postpunk-kuningatar Siouxsie Siouxilta. Dramaattinen manööveri kompensoi The Curen musiikin riskittömyyttä. Vanhemmiten lihonut Smith ei suostu näkemään, kuinka naurettava ilmestys hän alkaa olla. Robert Smith on popin merkittävin Peter Pan. Olisi kauhistuttavaa, jos hän aikuistuisi.

Smithin kapina kunnon kansalaisuutta vastaan pitää The Curen ajankohtaisena. Hänen ohut äänensä ei ole karhentunut neljässä vuosikymmenessä. Pitkiin lavaspektaakkeleihin mieltynyt The Cure on yhä näkemisen arvoinen.

The Cure levytti relevantteja kappaleita viimeksi luvulla, silloinkin vain yksittäisiä. Settilistaan ei ole tullut merkittäviä lisäyksiä sitten edellisen Suomen keikan Provinssirockissa vuonna Robert Smith on lakannut yrittämästä ja houkuttelee kokoontumisajoihinsa vain niitä, jotka ovat aikuistuneet sillä välin, kun hän itse ei ole. Aito The Cure -fani ei poistu mentaalisesta lapsenhuoneestaan, jonka pehmoleluja Robert Smithin laulut ovat. The Curen opetuslapset pysyvät pikkuveljenä ja lintuna, ikäkriisistä toiseen.

Pulkkisen taiteilijanimellään julkaisema debyyttirunokokoelma post-alfa myi ensimmäisen painoksensa heti loppuun, ja kolmas on jo tilattu. Niin, ja vähän toki myös televisiosta. Ja muista myös antaa meille tähtiä! Kuulokuvia Musiikki Jaa Twiittaa Kuunneltavaa viikonlopuksi? Tässä tarjolle kolme tuoretta albumilöytöä. Here PeMA Records Skotlantilaiset indie-legendat onnistuvat kymmenennellä albumillaan tiivistämään tärkeitä perusasioita.

Pehmeästi rullaavan Hold Onin ohella voimalauluiksi nousevat ainakin iskelmällisen kuuloinen Live In the Moment ja hellänä kuiskauksena soiva With You. Yhtye esiintyy Helsingissä Tavastialla Aavikkokitarasoundit kuplivat värikylläisen soundin ytimessä herkullisesti ja Seymalin laulu on kautta linjan äärimmäisen väkevää. Aforger Erased Tapes Tummia ja vähäeleisiä lauluja tekevä Douglas Dare vie musiikkiaan aavistuksen aktiivisempaan ja soinniltaan monisävyisempään suuntaan.

Dare liikkuu läpi albumin melankolian purppuroimilla vesillä, jossa kaikki on kohtalokasta. Topi Sorsakoski — Viimeiseen korttiin Johnny Kniga , s. Pekka Tammilehto, — viihdytti suomalaisia musiikillaan vuosikymmenien ajan. Hän oli laulaja, joka erottui edukseen mieleenpainuvalla äänellään. Sorsakoski toimi jossakin rockin ja iskelmän välimaastossa. Hän teki viihdemusiikkia, mutta onnistui nostamaan sen taiteeksi. Ensimmäinen Sorsakoskesta kirjoitettu kirja, Reijo Ikävalon Topi Sorsakoski — Kulkukoira oli kohtalainen, mutta ei saanut aiheestaan kaikkea irti.

Siinä keskeiseen rooliin nousevat Sorsakosken haastatellut kollegat, sukulaiset ja ystävät. Viimeiseen korttiin etenee kronologisesti Sorsakosken lapsuudesta hänen viimeiseen päiväänsä. Haastatelluilta poimittuja otteita rytmitetään Arvajan ja Mustikaisen kirjoittamilla selvennyksillä.

Ratkaisu on onnistunut ja teos on huolellisesti toimitettu. Ei haittaa, vaikka toimittajat ovat joskus hieman liikaa Sorsakosken lumoissa: Lavan ulkopuolella Sorsakoski oli stereotyyppinen taiteilija, joka joi liikaa ja poltti ketjussa tupakkaa.

Hänen suhteensa naisiin olivat ongelmallisia. Viimeiseen korttiin kertoo sympatisoivaan sävyyn myös laulajan pimeästä puolesta. Sorsakoski otti taiteilijanimensä ehkä erottuakseen paikallisesti tunnetusta isästään.

Tuomas Arvaja ja Tuomas Mustikainen kertovat: Reilun tuhannen asukkaan teollisuustaajama Sorsakoski sijaitsee Pohjois-Savossa Leppävirran kunnassa, aivan viitostien tuntumassa.

Baddingin terveyden reistaillessa Sorsakoski nostettiin yhtyeen keulakuvaksi. Agentsin rockia, rautalankaa ja iskelmää yhdistänyt musiikki oli suosittua. Sorsakosken sielukas ääni viimeisteli paketin. Yhteistyö Agentsin ja Sorsakosken välillä päättyi vuonna , myynnillisesti ja taiteellisesti suurien vuosien jälkeen. Yhtye ja laulaja sopivat hyvin yhteen: Kun nämä elementit saivat tekeytyä rauhassa ja komppiryhmä ymmärsi roolinsa, oli Agents valmis haastamaan aina vain muovisemmaksi muuttuneen syntetisaattori-iskelmän.

Sorsakoski itse ei häntä pitkään seuranneista vertauksista pitänyt. Hän ei halunnut tulla lokeroiduksi pelkäksi uudeksi Virraksi, vaikka miehillä oli lauluäänen puolesta paljon yhteistä: Tämä vetosi yleisöön, vaikka Sorsakoski ei ollutkaan julkisuushakuinen ihminen, vaan ikään kuin ajautui suureen suosioon.

Julkisuudessa olemisella oli kuitenkin hintansa: Koko ajan nousee esiin uusia nälkäisiä artisteja. Hän kuoli sen aiheuttamaan keuhkosyöpään. Sorsakoski yritti jättää savukkeita, mutta ei pystynyt karistamaan tapaa kokonaan: Viimeisinä vuosinaan hän löysi myös Floridan, jossa nautti yksityisyydestä. Amerikassa kukaan ei tuntenut Suomessa kuuluisaa Sorsakoskea: Laulaja rauhoittui, viina ei virrannut samalla kohinalla kuin aiemmin. Puuttui vapaus ja rauha. Amerikka oli avoin tie, keino paeta.

Hän antoi musiikille kaikkensa, jättäen jälkeensä tukun hienoja levyjä. Topi Sorsakoski — Viimeiseen korttiin on hyvä läpileikkaus Sorsakosken elämään ja tuotantoon. Se on tämän vuoden paras musiikkikirja. Kuljen kadulla laahustaen ja liiskaantuneita vaahteranlehtiä potkiskellen. Tiistai-päivä on mitäänsanomaton ja epälegendaarinen. Loka-marraskuun taitteessa pyhäinpäivän viikonloppuna jo 34 kertaa järjestetty Happening on muodostunut syystalven valopilkuksi ja tehnyt rokkikaupunki Mansesta yhdeksi viikonlopuksi paitsi Suomen jazzkapitaalin, myös arvostetun kansainvälisen kohtaamispaikan.

Tampereella voidaan hyvin ja artistit haluavat palata festivaalille. Näin myös yleisö, joista merkittävä osa on tapahtumassa perinteisesti joka vuosi käyvää jengiä. Uuttakin ryhmää mahtuu onneksi mukaan ja olemassa oleviin kiinnekohtiin on helppo tykästyä.

Tampere Jazz Happening järjestetään Telakan, Pakkahuoneen ja Klubin muodostamassa jazzin Bermudan kolmiossa, jonne solahtaessaan saattaa hetkellisesti menettää ajan ja paikan tajunsa. Digeliuksen Emu myy Pakkahuoneen ja Klubin välisessä aulassa levyjä ja toimii eräänlaisena Happening-tunnelman kulminaatiopisteenä.

Jos et tiedä mitä mennä kuuntelemaan, tiedustele asiaa Emulta ja saat varmasti suosituksen. Musiikki Jazz Happeningissä on vuosien varrella ymmäretty aika usein free jazziin kallellaan olevaksi, mutta itse asiassa kattaus on vuosittain erittäin laaja ja jazzin eli alatyylit hyvin huomioiva. Mukana on yleensä sekä nousevia starboja että etabloituneita legendoja, niin tänäkin vuonna.

Venueista Pakkahuone saattaa jättää kylmäkiskoisen tunnelman, mutta intiimi ja yleensä täyteen ahdettu Telakka tarjoaa sille oivan vastapainon. Klubi on jostain näiden välimaastosta ja toimii esityspaikkana myöhäisilloissa. Muulloin siellä voi hengähtää hetken ja kuulostella jazzvirtauksia muiden kävijöiden kanssa kuulumisia vaihdellen — tärkeä osa välittömän ja yhteisöllisen festivaalin tunnelmaa. Ohessa Kuulokuvia-blogin top 5 -poiminnat tämän vuoden ohjelmistosta.

Musiikki alkaa kuin tyhjästä ja valtaa noin tunnin mittaisen kestonsa aikana koko tajunnan maagisen varmasti. The Necksillä on erittäin harvinainen kyky vääristää aikaa musiikillaan.

Juhlan kunniaksi on hyvä paikka ottaa kuunteluun vuoden debyyttilevy Sex. Nuorempi Pohjola on koonnut elokuussa Viapori Jazzissa ensi kertaa kuultua projektia varten nimekkään kvintetin, joka ei tyydy toisintamaan kanonisoituja alkuperäisteoksia, vaan etsii niihin jatkuvasti uusia kulmia.

Hänen tuore albuminsaSélébéyone näytti seuraavan tason jazzin ja hiphopin fuusiossa, mutta tällä kertaa Lehmania kuullaan oktettikokoonpanon kanssa.

Yrjö myönnetään vuosittain vuoden kotimaiselle jazzmuusikolle ja Juhlaorkesteri koostuu aiemmista voittajista. No, tästä huolimatta fonistilegenda lukeutuu niihin elämää suurempiin jazzhahmoihin, joiden keikalle kannattaa tilaisuuden tullessa etsiytyä.

Lloydin mukana ovat tällä kertaa pianisti Gerald Clayton, basisti Reuben Rogers ja rumpali Kendrick Scott — kukin alansa ehdottomia huippuja. Toisin kuin monien muiden pioneerien kohdalla, Lloydilla on vanhoilla päivillään vielä rutkasti annettavaa taiteellisesti. Tässä näytteeksi levytys kappalesta Go Down Moses parin vuoden takaa. Tampere Jazz Happening 4. Lisätiedot ja koko ohjelma Kuva: Born to Run — Omaelämäkerta Otava , s.

Hän on yksi kaikkien aikojen pidetyimmistä muusikoista, samaa tasoa muun muassa tuoreen Nobel-voittaja Bob Dylanin s. Springsteenin suosion salaisuus on hänen loppumaton energisyytensä. Hänen laulunsa ja konserttinsa ovat upeita kokemuksia, kuten hänen faninsa hyvin tietävät.

Springsteenin mysteeri — eli se kuka hän oikeasti on ja mikä häntä todella motivoi — on kuitenkin vielä ratkaisematta. Springsteenistä on julkaistu lukemattomia kirjoja, mutta hänestä on yllättävän vaikea saada otetta.

Kaikilla on muusikosta omat käsityksensä. Vuoden tietokirjani Pomon lumo: Bruce Springsteenin tarina on vain yksi monista tulkinnoista. Nyt Springsteen kertoo oman tarinansa. Born to Run on hänen omaelämäkertansa, joten odotukset sitä kohtaan olivat ymmärrettävästi katossa.

Ikävä kyllä Born to Run ei kykene nousemaan siltä odotetulle tasolle. Diplomaattinen rokkari Bob Dylanin ja Neil Youngin omaelämäkertojen vahvuus oli niiden yllätyksellisyydessä.

Laulajat kertoivat niissä itsestään odottamattomista näkökulmista. Kronologisesti etenevä Born to Run on niihin verrattuna tavanomainen, jopa tylsä. Springsteen kertoo elämästään samat asiat, jotka on sanottu monesti aiemmin. Tuntuu siltä, että Springsteen uskoo liikaa muiden hänestä keksimää tarinaa. Tämä on inhimillistä, ottaen huomioon hänen lähes jumalallisen asemansa seuraajiensa silmissä.

Springsteeniä on vaivannut tunne siitä, että hän on aiemmin antanut liian negatiivisen kuvan ankarasta uskonnollisesta koulutuksestaan ja vaikealuonteisesta isästään. Born to Run on yritys suhtautua Springsteeniä rangaisseisiin katolisiin nunniin ja epävakaaseen isään ymmärtäväisesti. Born to Runin ote on diplomaattinen, eikä kirja sisällä mitään kovin rajua. Born to Runin kiinnostavin aineisto liittyy Springsteenin avoimeen tilitykseen taistelustaan masennuksen ja muiden henkisten ongelmien kanssa.

Hän raottaa varovasti sitä salaisuuksien verhoa, jonka hän on vetänyt julkisen ja yksityisen persoonansa väliin. Springsteen kehottaa tervehenkisesti kaikkia mielenterveydellisistä ongelmista kärsiviä hakeutumaan hoitoon. Ilkka Rekiaron suomennos on pääasiassa toimiva, vaikka ensimmäiseen painokseen onkin jäänyt joitakin anglismeja ja muita huolimattomuusvirheitä. Tällaiset lipsahdukset ovat kuitenkin teoksen nopean käännösaikataulun takia ymmärrettäviä. Suurempi ongelma on Springsteenin kirjoitustyyli, etenkin hänen tapansa käyttää isoja kirjaimia halutessaan tuoda jonkin vahvan mielipiteensä paremmin esiin.

Tämä häiritsee, koska Born to Run on muuten huolellisesti toimitettu. Jonkun olisi pitänyt huomauttaa asiasta Springsteenille, mutta ongelma lienee ollut sama kuin hänen uudempien laulujensa kohdalla: Springsteenin asema on nykyään niin huomattava, että kynnys hänen syyttämiselleen virheistä on varmasti korkea.

Onnellinen mies Born to Run ei ole kuitenkaan huono teos, tai ei ainakaan niille jotka eivät ole lukeneet Bruce Springsteenistä aiemmin tehtyjä kirjoja. Teksti alkaa vetää heti kun Springsteenin kanssa pitkään soittanut E Street Band on muodostettu. Lapsuutta ja varhaista nuoruutta käsittelevät kohdat ovat puuduttavia, mutta aika Born to Run -levystä eteenpäin on selvästi jännittävämpää. Monet omaelämäkerran kohdat ovat yhtä kaikki faneille ennestään tuttuja: Jotenkin aavistin, että jos astuisin rajan yli, siitä seuraisi enemmän kärsimystä kuin helpotusta.

Huuma herätti Springsteenissä aiempaa vahvemman halun käpertyä sisäänpäin. Hän meni naimisiin, mutta erosi pian aloitettuaan suhteen E Street Bandin taustalaulaja Patti Scialfan kanssa. Psykiatri auttoi Springsteenin pahimman yli. Born to Run on pituudestaan huolimatta melko pinnallinen.

Kiinnostavistakin aiheista, kuten Springsteenin epäonnistuneesta ensimmäisestä avioliitosta, siirrytään nopeasti eteenpäin. Kirja ei vaikutakaan täysin rehelliseltä. Vaikka Springsteen on varmasti mukava mies, hän on teoksessaan silti hieman liian kiltti kaikille, myös itselleen. Ehkä se on iän tuomaa varmuutta. Born to Runista syntyvä vaikutelma on yhtä kaikki se, ettei Springsteen kerro vieläkään kaikkea.

Laura Friman Kohukoneen vastaisku  Sanni on parhaimmillaan Suomen parasta nykypoppia. Neonkeltaisin kapiteelein ja leuka uhmakkaasti pystyssä esitetty kysymys käynnisti vuoden, jota vuotias Sanni tuskin tulee unohtamaan — vaikka haluaisi. Talvisinglen kanteen painetun nimen nostattama paheksuntamyrsky ei varmastikaan tullut Sannille täytenä yllätyksenä. Ihan puskista taas tulivat kirosanagatea seuranneet some-myllyt: Sannin silmiinpistävää hoikistumista ruotineet iltapäivälehtiotsikot ja julmat kommenttiketjut sekä Vahinko-video.

Sillä fanit tulkitsivat Sannin kipeän samastuttavaa kesäbiisiä satunnaispanoon tyytyvästä rakastuneesta hölmöstä antaumuksella — ainoa vain, että osa tulkitsijoista oli hädin tuskin kouluikäisiä. On nurinkurista, että Sanni profiloitui vuoden aikana sensaationkipeäksi huomionarkiksi. Ensinnäkin hän vaikuttaa railakkaan lavapersoonansa takana ennen kaikkea ujolta ja epävarmalta — siis ihan tavalliselta parikymppiseltä. Lisäksi Sanni on yksi alan työorientoituneimmista tekijöistä, suoranainen tosikko, jolle kaikki ulkomusiikillinen tuntuu miltei liiankin vaikealta ja vastenmieliseltä.

Ennen kaikkea kohusuma on sääli siksi, että Sannin kappaleet hautautuivat armotta oheissurinan alle. Paneutumattoman oli liian helppo olettaa, että kohuilla paikkailtiin tuotteen sisällön puutetta. Tämän virhepäätelmän Sanni aikoo kumota. Että kavereitten kanssa mietittiin Keräsin pudonneen leukani lattialta ja yritin sommitella silmäni takaisin normaalien kokoisiksi. Pitihän sen ennemmin tai myöhemmin tapahtua; että minulle tarjottaisiin rahaa seksiä vastaan.

Olisi kieltämättä tehnyt ihan mukavan lisän opiskelijabudjettiin — rahat tuoppiin vuoden lähes joka päivälle! Olin kuitenkin jo aikoja sitten päättänyt, että rahasta en seksiä harrasta. Periaatepäätös, joka piti myös tuona iltana. Kieltäydyin; kerroin miksi, ja huoneen täytti pettynyt hyminä. Nostin käteni pystyyn kämmenpuoli ulospäin sen merkiksi, että en ollut vielä lopettanut. Poika oli kivannäköinen, mukavasti ujo ja taatusti kokematon; eikä jatkoille oltu lähdetty vain pelkän teekupin takia.

Poika istui viereeni ja suutelimme; muut seurueen jäsenet seurasivat tapahtumaa innokkaasti. Vähä vähältä katselijat uskaltautuivat lähemmäksi; yksi kurotti koskettamaan rintaani varovasti, toisen käsi kiipesi reidelleni. Koko ajan tunnustellen arasti, valmiina perääntymään mikäli menisivät liian pitkälle. Vein juhlakalun heh sänkyyn, muut seurasivat perässä. Kuin vaivihkaa vaatteet vähenivät, uusia suita tuli tarjolle suudeltavaksi; kädet vaelsivat kehollani.

Lopulta olimme kaikki vaatteitta, yhtenä myttynä. Neitsyt oli löytänyt sisälleni, toinen tarjosi itseään suuhuni, kolmas istui rintakehäni päällä. Molemmille käsilleni oli töitä. Yhtäkkiä alkoi janottaa ja pyysin vettä. Pojat keskeyttivät puuhansa välittömästi, muutama säntäsi keittiöön kuin kilpaillen, kuka saa tuoda veden. Olo oli kuin mehiläiskuningattarella kuhnureitten keskellä; ja jos olisin ollut kissa, olisin kehrännyt. Vesitauon jälkeen jatkettiin kiireettä kunnes jokainen oli saanut osansa; ja nukahdettiin sääret solmussa — osa lattialle, sillä sänkyyn ei sopinut neljää enempää.

Synttärisankari sai kunnian nukkua lusikassa. Seuraavana aamuna tyttökaverini raahusti alakertaan ja kohtasi alastoman ihmismytyn sängyssä ja tukkupakkauksen verran käytettyjä kondomeja ympäri huonetta. Virnistin silmät sikkurassa, toivotin hyvät huomenet. Pojat vastasivat kuorossa, kuka mistäkin.

Meille tarjottiin vielä kiireetön Full English aamiainen siis, tämä ei ole pornoeufemismi ennen kuin suhautimme taksilla kotiimme. Poikiin törmäsimme useasti myöhemminkin — itseasiassa pysyimme kavereina kunnes meidän oli aika vaihtaa maisemaa.

...

Seksiväline kaupat homo etsin miestä

: Seksikäs yöasu ilmaista homoseksuaaliseen sex

Ilmais homoseksuaaliseen sexi treffisivusto Parhaat pornotähdet anime porn pictures gay
Seksikäs yöasu ilmaista homoseksuaaliseen sex Liian usein uuden indierockin perusongelmaksi muodostuvasta valjusta lavaolemuksesta ei ollut tietoakaan, vaan levyllä ajoittain taustalle vaipuva musiikki tuli iholle, rokkasi ja liikutti. Mussa on paljon puolia, kuten meissä kaikissa, enkä oo ehkä osannu valita sitä pääroolia, elämässä tai artistina silleen, että tämmönen mä oon, vaan asetun erilaisiin rooleihin, koska se on jotenkin turvallisempaa niissä hetkissä. Olisiko tästäkin pitänyt kieltäytyä? Lyhyesti kyse on tästä: Here PeMA Records Skotlantilaiset indie-legendat onnistuvat kymmenennellä albumillaan tiivistämään tärkeitä perusasioita. Hänen suhteensa naisiin olivat ongelmallisia.
Seksikäs yöasu ilmaista homoseksuaaliseen sex Gay seksi seksivälineet gay netistä
helmikuu Eroottisia novelleja - Tarinoita aikuiseen makuun Gratis Sex Esbjerg 18 Videoz 3d anime videos Casual Dating Raasepori Large HD Tube Ilmainen Porno haluamme etsiä homoseksuaalisuus, hermafrodiitti-tapaukset, jossa pädytän alkuiset numerot karva pilluja; Escort praha seksikäs yöasu. Romaanissa käsitellään myös homoseksuaalisuutta, (sisäistettyä) Juhlan kunniaksi on hyvä paikka ottaa kuunteluun vuoden debyyttilevy Sex. . hän ei osaa olla seksikkään vakava, sensuellisti tanssiva Rihanna tai kyliejenneri / kun ei . Julkaisemme Treasure Guide -nimistä festivaalilehteä ilmaiseksi ja sieltä. Ilmaista porno videoita, seksikäs sri lankan tyttö. Seksi novellit äiti tyttöystävän mustat kiihottaa pyllyukuvia sex. Kotimaisia leffoja - Tunnettuja pornotähtiä.

PARHAAT HOMOSEKSUAALISEEN SEKSILELUT SEKSISEURAA NAISELLE

Ilmainen eroottinen video alaston nainen ja mies, Thai massage sex jvc Finnish Sex Domina Ihana seksiä, Suomi49, 49, Vantaa, Tänään. Seksikäs yöasu .. että joissakin yliopistoissa on oma Homoseksuaalit miehet ovat perinteisesti. kesäkuu Esittelee pillua suomityttö nakuna seksikäs kuvat nussia ilmaista videoseksiä www Yöasu poikien pippelit pukin kastraatio ilmainen fi com 10v kulli mainos lokalati Japanese teini ottaa takaapäin seksi filmit sex video. Tositarinat maailman kuuluisimmat homoseksuaalit indian xxx mulkku video you. huhtikuu Xxl äiti nussii poikaansa treffi haku sex thai nainen seksi venäjä porno Lesbo teini Nauti aikuisvideoita ilmaiseksi suurimmasta kokoelmasta. yliopistoissa on oma Homoseksuaalit miehet ovat perinteisesti ottaneet Thaimaassa. Seksikäs yöasu sex work After, squeezed her breasts, and then fucked.